Ruusun hoito: mitä puutarhurin tulee tietää

Ruusut kasvavat Suomessa oikealla viljelytekniikalla ja talvenkestävien lajikkeiden valinnalla. Tärkeintä on valmistella maaperä pH-arvoon 6-6.5, varmistaa 6 tuntia suoraa auringonvaloa päivittäin ja suojata kasvit talveksi 20-30 cm korkealla peitteellä.

Suomen ilmasto luo erityisolosuhteet. Lyhyt kesä vaatii nopean kasvukauden alkamisen keväällä. Pitkät talvet jopa -30°C pakkasilla tekevät lajikkeen valinnasta kriittisen menestystekijän.

Käydään läpi yksityiskohdat.

Sisällys

Istutuspaikan valinta

Ruusut tarvitsevat paikan, jossa on hyvä vedenläpäisevyys ja suoja pohjoisen tuulilta. Veden seisominen juurten luona on tuhoisa – juuristo lahoaa 2-3 viikon liiallisen kosteuden seurauksena.

Tontin eteläinen tai lounaissivu on optimaalinen. Rakennukset tai aidat luovat mikroilmaston – heijastunut lämpö nopeuttaa kukkimista viikolla. Mutta seinien täydellinen varjo ei käy.

Etäisyys suurista puista – vähintään 1.5 metriä. Koivujen, vaahterien juuret ottavat kosteuden ja ravintoaineet latvuksen säteellä.

Maan valmistelu

Ruusut ovat vaativia maaperän rakenteen suhteen. Saviset suomalaiset maat kaipaavat parantamista.

Istutuskuoppa kaivetaan 50x50x50 cm. Pohjalle asetetaan salaojitus – sora tai keramsiitti 10 cm kerroksena. Kaivettu maa sekoitetaan kompostiin (1:1) ja lisätään 200 g luujauhoa pensasta kohti.

Turve laskee pH-arvoa, mutta sen liiallinen määrä luo happaman ympäristön. Lakmuspaperin tarkistus näyttää todellisen tilanteen. Jos pH on alle 6 – lisätään dolomiittikalkkia 300-400 g neliömetriä kohti.

Hiekkamailla tarvitaan orgaanista ainesta. Mädäntynyt lanta (ei tuoretta!) parantaa vedenpidätyskykyä. Tuore lanta polttaa juuret korkean ammoniakkipitoisuuden vuoksi.

Istutusaika ja -tekniikka

Suomessa ruusut istutetaan keväällä – toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin, kun maa on lämmennyt +10°C. Syysistutus on riskialtista – kasvit eivät ehdi juurtua ennen pakkasia.

Avoimen juuriston taimet liotetaan vedessä 3-4 tuntia ennen istutusta. Vaurioituneet juuret leikataan terveeseen kudokseen.

Varttamiskohta syvennetään 5-7 cm maan pinnan alapuolelle. Tämä suojaa jäätymiseltä talvella. Juurten ympärillä oleva multa tiivistetään vähitellen, välttäen ilmataskuja.

Istutuksen jälkeen kastellaan 10 litralla vettä. Mulchataan kuorella tai hakkeella 5-8 cm kerroksena – mulch säilyttää kosteuden ja tukahduttaa rikkakasvit.

Kastelu

Ruusut tarvitsevat säännöllistä kastelua, mutta eivät kestä liikamärkyyttä. Kastellaan juurelle, välttäen veden joutumista lehdille – kosteat lehdet altistavat sieni-infektioille.

Tiheys riippuu säästä. Helteellä – 2 kertaa viikossa 15-20 litraa pensasta kohti. Sateisena kesänä lisäkastelu ei ole tarpeen.

Ajankohta merkitsee. Aamukastelu on parempi kuin iltakastelu – lehdet ehtivät kuivua yöhön mennessä, jolloin taudinaiheuttajat aktivoituvat.

Tippukastelu säästää vettä ja vähentää tautiriskiä. Letku, jossa on reikiä, asennetaan ruusujen riviin kiinnittäen hakasilla.

Lannoitus

Ruusut kuluttavat paljon ravinteita kukintakauden aikana. Lannoitusjärjestelmä alkaa keväällä, kun silmut puhkeavat.

Huhti-toukokuu: typpilannoitteet stimuloivat versojen kasvua. Ammoniakkisalpietari – 20-30 g neliömetriä kohti, levitetään pensaan ympärille ja mullotaan.

Kesäkuu: täyslannoitteet kaavalla NPK 10-10-10 tukevat nuppujen muodostusta. Liuotetaan 30 g 10 litraan vettä, kastellaan juurelle.

Heinäkuu: fosfori-kaliumseokset vahvistavat kudoksia. Superfosfaatti (40 g) ja kaliumsulfaatti (20 g) neliömetriä kohti levitetään kuivana ja kastellaan.

Elokuu – aika lopettaa typpilannoitus. Nuoret versot eivät ehdi puutua talveen mennessä ja kuolevat pakkaseen.

Orgaaniset lannoitteet toimivat hitaammin kuin mineraalilannoitteet. Lehmänlantaliemet (1:10) tai lintulantaliemet (1:20) sisältävät hivenaineita, mutta NPK-pitoisuus on alhaisempi. Käytetään kerran 3-4 viikossa.

Leikkaus

Kevätleikkaus muotoilee pensaan ja stimuloi kukkimista. Suoritetaan huhtikuussa, kun silmut ovat turvonneet mutta eivät avautuneet.

Poistetaan:

• Kuolleet ja vaurioituneet versot terveeseen puuhuun
• Lyijykynää ohuemmat oksat – ne eivät anna täysimittaisia kukkia
• Latvuksen sisälle kasvavat versot, jotka aiheuttavat tuuheutta

Leikkaus tehdään 45° kulmassa 5-7 mm ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolella. Tasainen leikkaus paranee nopeammin kuin repaleinen.

Teehybridit leikataan lyhyeksi – jätetään 3-5 silmua versoa kohti. Floribundat ja shrubit vaativat kohtalaista leikkausta – poistetaan kolmasosa pituudesta.

Köynnösruusut leikataan kukinnan jälkeen. Vanhat köynnökset (yli 4 vuotta) leikataan tyveltä, korvaten kuluvan vuoden nuorilla versoilla.

Kesäleikkaus kuihtuneista kukista pidentää kukinta-aikaa. Leikataan ensimmäiseen viisilehtiseen lehteen – siellä muodostuu uusi kukkasilmu.

Tautien torjunta

Suomen ilmasto tiheine sateineen ja viileine öineen altistaa sieni-infektioille.

Mustaroisuus ilmenee tummina laikkoina lehdillä. Sairastuneet lehdet kellastuvat ja putoavat. Ennaltaehkäisy – ruiskutus kuparipitoisia valmisteilla (Bordeaux’n neste 1%) touko-kesäkuussa 10-14 päivän välein.

Härmä peittää lehdet ja nuput valkoisella nukalla. Kehittyy yli 70% kosteudessa ja +20-25°C lämpötilassa. Rikkikolloidiliuos (30 g 10 litraan) tehoa alkuvaiheissa. Ruiskutetaan iltaisin.

Ruoste muodostaa oransseja rakkuloita lehden alapuolelle. Itiöt talvehtivat kasvinjäänteissä. Syksyllä kerätään ja poltetaan pudonneet lehdet. Keväällä käsitellään systeemisillä fungisideilla, jotka sisältävät tebukoutsolia.

Biovalmisteet ovat vähemmän myrkyllisiä. ”Fytosporini” sisältää Bacillus subtilis -bakteereja, jotka tukahduttavat patogeenista floraa. Käytetään 7-10 päivän välein kasvukauden aikana.

Tuholaiset

Kirvat asuttavat nuoria versoja ja nuppuja imien nesteitä. Erittävät mesikastetta – ravintoympäristöä noeroskasvaimelle.

Leppäkertut ja verkkokorennot ovat kirvojen luonnollisia vihollisia. Tillin, korianterin istutus houkuttelee hyötyhyönteisiä.

Voimakkaan tartunnan sattuessa käytetään hyönteismyrkkyjä: ”Actara” (1.4 g 10 litraan), ”Confidor” (1 ml 10 litraan). Ruiskutetaan kahdesti 7 päivän välein.

Punkkijauhiainen lisääntyy kuumalla kuivalla säällä. Lehdet peittyvät keltaisilla pisteillä, alapuolella näkyy hienoa verkkoa.

Akarisinit (”Fitovermi”, ”Actellic”) tehoavat aikuisiin yksilöihin. Toinen käsittely 5-7 päivän kuluttua tuhoaa munista kuoriutuneet punkit.

Ruusupistosääski munii versoon. Toukat syövät ydintä, varsi mustuu ja nuokkuu. Sairastuneet versot leikataan ja poltetaan. Käsittely ”Karbofosilla” (60 g 10 litraan) aikuisten hyönteisten lentoaikana estää munimisen.

Talveen valmistautuminen

Suomen talvi vaatii huolellista ruusujen suojaamista. Valmistautuminen aloitetaan syyskuun lopulla.

Kastelu ja lannoitus lopetetaan elokuun puolivälistä – kasvien tulee päättää kasvukausi ja siirtyä lepovaiheen. Kypsymättömät versot leikataan lokakuussa.

Lehdet poistetaan käsin – niissä talvehtii sienien itiöitä. Pensaan tyvi maakupataan mullalla tai turpeella 20-30 cm korkeuteen. Tämä suojaa juurenniskaa ja varttamiskohtaa.

Kun pysyvät pakkaset -5…-7°C ovat tulleet, pystytetään kehikko langasta tai puulaudoista. Peitetään lutrasililla (tiheys 60 g/m²) kahteen kerrokseen tai kuusenoksilla.

Lumi on paras eristäjä. 50 cm korkea kinokset suojaa ruusut jopa -35°C pakkaselta. Mutta keväällä on tärkeä ottaa peitokset ajoissa pois – muovin alla yli 0°C lämpötilassa kasvit kosteusvaurioutuvat.

Köynnösruusut irrotetaan tukirakenteista, lasketaan maahan ja peitetään samoin kuin pensasmuodot. Jalkavartioidut ruusut taiputetaan maahan tai kääritään latvus säkkikankaaseen.

Kevätavaus

Peitokset poistetaan vähitellen – äkillinen lämpötilan vaihtelu stressaa kasveja. Huhtikuussa, kun päivälämpötila pysyy noin +5°C, avataan peitoksen päädyt tuuletusta varten.

Kokonaan avataan toukokuun alussa, valiten pilvisen päivän – kirkas auringonpaiste polttaa sopeutumattomia versoja. Kupattu materiaali kaivetaan pois, kasvit tarkastetaan.

Mustuneet versonosat leikataan eläväään kudokseen – se on leikkauspinnassa vihreää. Ruiskutetaan 3% rautasulfaattiliuoksella tautien ennaltaehkäisyyn.

Lajikkeet Suomeen

Talvenkestävyys on tärkein valintakriteeri. Lajikkeiden tulee kestää vyöhykkeen 4 pakkaset (-34…-29°C).

Suomalaiset jalosteet:

• ’Pikkuruusu’ – maanpeiteruusu, korkeus 30 cm, vaaleanpunaiset kukat, vyöhyke 3
• ’Suomen Valkonen’ – valkoinen, taudinkestävä, korkeus 50 cm
• ’Helsinki’ – kirkkaanpunainen, toistokukkiva

Kanadalaiset puistoruusut Explorer ja Parkland -sarjoista sopeutuneita kylmään ilmastoon:

• ’Morden Sunrise’ – keltainen, korkeus 70 cm
• ’John Cabot’ – köynnösruusu, purppuranpunainen, vyöhyke 3
• ’William Baffin’ – kirkkaanpunainen, jatkuva kukinta

Rugosa-hybridit erottuvat talvenkestävyydellä ja taudinenkestävyydellä:

• ’Hansa’ – purppuranpunainen, tuoksuva
• ’Blanc Double de Coubert’ – valkoinen täyteläinen
• ’Roseraie de l’Haÿ’ – purppuranpunainen, koristeelliset marjat

Vältä lämpöä rakastavia teehybridilajikkeita ilman luotettavaa suojaa – useimmat niistä eivät kestä Suomen talvia.

Lisääminen

Pistokkaiden kasvatus on saatavilla oleva tapa saada uusia kasveja. Vihreät pistokkaat leikataan kesä-heinäkuussa kuluvan vuoden versoista.

15-20 cm pitkässä pistokkaassa tulee olla 2-3 lehteä. Alaleikkaus tehdään silmun alle 45° kulmassa, yläleikkaus suoraan silmun yläpuolelle. Alalehdet poistetaan kokonaan, ylälehdet lyhennetään puoleen.

Käsittely juurtenmuodostimen stimulaattoreilla (”Kornevin”, ”Heteroauxin”) nopeuttaa prosessia. Pistokkaat upotetaan liuokseen 12-24 tunniksi.

Istutetaan turve-hiekkaseokseen (1:1), syventäen alasilmun. Peitetään läpinäkyvällä suojuksella kosteuden ylläpitämiseksi. Juurtuminen kestää 4-6 viikkoa.

Vartto pakkasenkestavalle juurakaolle on ammattilaisten menetelmä. Suomessa käytetään Rosa canina tai R. rugosa juurakkona. Nukkuvan silmun oksutus suoritetaan heinä-elokuussa.

Säiliökasvatus

Ruusut ruukuissa ovat liikuteltavia – ne siirretään aurinkoisille paikoille ja viedään sisään talveksi. Säiliön tilavuus – vähintään 40 litraa suurille lajikkeille.

Salaojitusreiät ovat pakollisia. Kasvualusta – nurmimaata, kompostia ja perliitin seos (2:1:1). Säiliöruusut kuluttavat maaperää nopeammin – lannoitus tehdään kahden viikon välein puolella annoksella.

Talvehtiminen jäätymättömässä tilassa +2…+5°C lämpötilassa. Kastelu minimaalinen – kerran kuukaudessa, jotta maapallo ei kuivu.

Ruusujen hoito Suomessa vaatii yksityiskohtiin huomioimista, mutta tulos on vaivan arvoista. Oikea viljelytekniikka ja mukautettujen lajikkeiden valinta muuttavat puutarharuusun vaativasta eteläisestä kasveista luotettavaksi pohjoisen puutarhan koristeeksi.